Yritän valehdella itselleni kaiken olevan hyvin.
Sisimmässäni kuitenkin tiedän, että tämä ei enää ole sitä mitä se on joskus ollut.
Vielä joskus pystyin palaamaan takaisin normaaliin, mutta nyt minusta tuntuu, että paluuta entiseen ei ole.
Olen tullut tälle tielle jäädäkseni.
En näe ulospääsyä, enkä pakoreittiä, vaikka tahtoisinkin niin.
Elämä koettelee minua niillä suurimmilla kivillään.
Otteeni on alkanut lipsua.
Mä olen pikkuhiljaa luisumassa pois täältä.
Elämän virta jatkuu täällä samanlaisena, muut jatkaa normaalia elämäänsä.
Mutta tuntuu, että tämä on jotain lopullista.
Enhän mä voi tietää, jäisikö mua kukaan kaipaamaan.
Mulla on vahva tunne, ettei kukaan välittäisi.
Kaikki olisivat helpottuneita, jos mä päättäisin luovuttaa.
Se on niin lähellä.
Pääni täyttyy joka hetki mitä ihmeellisimmillä ajatuksilla.
Ehkä mä vaan katoan. Jälkiä jättämättä.
Haihdun savuna ilmaan, enkä palaa tänne koskaan.
Miksi kaikki ei voisi olla hyvin?
Miksi mikään ei ole hyvin?
Miksi mun pitää valehdella itselleni?
Olen kaivanut itselleni kuoppaa. Kohta olen kuoppani pohjalla.
Nauttikaa te kesästä, jotka voitte. Mä en kykene siihen.
Tosi surullist lukee ja huomata näist sun postauksista se, kun tässä oon jo jonku aikaa seurannu sun blogiis, että sä oot enemmän ja enemmän uppotunu ton sairauden syövereihi:/
VastaaPoistaKumpa voisin sua auttaa, mut ulkopuolisen henkilön en sitä pysty tekee, se mitä pystyn sanoo on, et pitää sunki päästä nauttii kesäst, ei sun aikas todellakaa oo viel monee kymmenee vuotee tulos, enkä todellakaa myöskää usko et kaikki ois helpottuneit sun lähdöst, vaa päinvastoi. Sä satuttaisit sill läheisiäs tosi paljon ja aiheuttaisit sillä niille vähintään saman tuskan kun susta voi tuntuu tällä hetkellä. Mieti vaikka vanhempias, haluaks sä todella sitä, että ne joutus kokemaan sen ?
Mä luulen että et. Kyll vanhemmat on jokaselle niin tärkeitä et ei haluais niille missää vaihees mitää pahaa.
Heii tyttö hyvä..mun on pakko antaa sulle ny vaa yks vinkki..ja mitä ny ulkopuolisen voin toivoo nii hae apua. Vaikka susta kuinka tuntus et eii, eii mikää apu voi enää auttaa sua, mutta kyllä voi. Ja mitä sä häviit kun ees kokeilet avun hakemist ?
Oon oikeesti varma et sä voit parantuu tosta kaikesta paskasta ja voit vielä nähä ne elämän valoisammat puolet ja unohtaa ton jatkuvan, loputtoman mustan kujan.
Tsemppii hirveesti<3
Oon aika sanaton. Puhut ihan asiaa,mutta se avun tarpeen myöntäminen on mulle niin vaikee asia. Ehkä mä mielummin luovutan. Musta vaa tuntuu siltä, että kuolema ois parhain vaihtoehto.
PoistaKiitos paljon tsempeistä ja kommentista!<3
Voii suaa..kuolema tuntuu helpoimmalt ratkaisult mut oikeesti on se kaikkein väärin.
PoistaJa avun tarpeen myöntäminen itselleen onkin se
kaikkein vaikein asia, minkä sun pitää itses kanssa käydä läpi. Ennenku oot ittesköö sinut asian kanssa, voidaan ottaa seuraava askel kohti parempaa. Mutta se vaatii sulta paljon.
Mieti sillon kun sulla on pää siinä kondiksessa, että pystyt rauhassa ajattelemaan asioita, niin ajatusta ehkä paremmasta, siitä että mitä jos tunnelin päässä oiskin se valo mitä oot ettiny ?
Kuolema se ratkasu ei oo..en usko susta et sä oisit se luovuttaja.
Ehkä mä oon enemmän luovuttajatyyppiä. Mä en tunne itteäni edes kovin sairaaksi. Avun tarpeen myöntäminen on mulle niin kova paikka ehkä just siksi, koska aattelen että oon heikko ihminen, jos tarvin jonku ulkopuolisen apua. Pelkästään jo siinä menis nii kauan, että en jaksa edes aatella sitä yhtenä vaihtoehtona. Kyllä mä taidan luovuttaa.
PoistaEt sä oo heikko jos apua haet. Se on heikkoo vaan luovuttaa ja olla hakematta apua.
VastaaPoistaKaikki ihmiset jossai vaiheessa elämäänsä joutuu tekemään päätöksiä..ja osa niistä päätöksistä voi olla elämän ja kuoleman välillä.
Mut mä oikeesti toivon et sä voisit ees harkita tota..sä oot oikeesti vielä nuori..ja sull on pitkä elämä edessä. Älä anna sairauden sua voittaa ja viedä mukanaan.
*tarkoitan siis..harkita avun hakemista..jos ymmärrät oikein.
PoistaNiin, enhän mä edes ole sairas. Mä haluan kuolla, mulla ei oo mitään oikeutta elää. Oon niin arvoton ihminen, ei mulla oo edes oikeutta hakee apua. Kyllä mä tulen vielä tappamaan itseni. Joku kaunis päivä.
PoistaSä tarviit apua..kaikkein eniten tällä hetkellä. Mä en tiiä ymmärräks sä, mut kun ihminen on sairas, se ei rehellisesti pysty koskaan myöntämään sitä itelleen.
PoistaJa tottakai sulla on oikeus elää. Kaikilla on. Ei me oikeesti huviksee olla tähä maailmaa synnytty. Ja kaikilla on oikeus hakea apua. Joskus tulee se hetki vaan, kun omat voimat ei riitä ittensä pystyssä pitämiseen, vaan pitää yrittää hakee apua joltain ulkopuoliselta.
Mä oikeesti suosittelen sitä avun hakemista, ainakin ennenkun teet mitään itelles.
Tsemppii hirveesti!<3