Joo. Mun on pitäny tosi monesti tulla kirjottelemaan mutta en vaan jo saanu aikaseks. Oon siis edelleen osastohoidossa. Tällä hetkellä edelleen tosi hankala vaihe. Tuntuu että joka ikisessä asiassa kaikki menee päi jotai.
Siis tää osasto millä oon edelleen oli kesän ajan sulussa. Juhannuksesta 21. Päivään heinäkuuta. Mun omahoitajat ja lääkäri ehdotti kesän ajalle paria intervallijaksoa toiselle osastolle, mutta en suostunu eikä ne mua alkanu pakottamaan. Olin jo kuvitellu ja suunnitellu kesän valmiiks ja siihen ei todellakaan sopinu mikään osasto. Näin jälkeenpäin ajateltuna ois varmaan oikeesti ollut hyvä käydä siellä. No mutta sitä sovittiin kesän ajaksi hoitajalle keskusteluja sinne samalle osastolle. Eka ja viimeinen käynti oli heinäkuun alkupuolella. Mulla oli menny jonku aikaa jo huonommin mutta kerroin hoitajalle (jonka olin tavannu aiemmin tasan kerran) että kaikki on fine, oon hengissä jne. Se hoitaja totes etten tarvi uutta aikaa ja mä häippäsin. Asiat pikkusen karkas loppuloman aikana käsistä mut periaattessa ois voinu huonomminki mennä.
Takasinpaluu osastolle oli tosi hankala, oli tavallaan kerenny siinä reilun neljän viikon aikana sopeutua kotioloihin. Mun oli hankala myöntää alussa että kesä ei mennykkää niinku elokuvissa. Syöminen oli alussa tositosi vaikeeta. Jouduin korvaamaan melkein kaikki ateriat lisäravinnejuomalla. Sit pikkuhiljaa yritin syödä ruokaa ,mutta en oikeen jaksanu ees yrittää koska kesällä ateriasuunnitelman noudattaminen oli menny ihan perseelleen.
Sit otin lisärin ruuan sijasta, koska se oli helpompaa oksentaa pois. Oon siis vapaaehtosessa hoidossa enkä halua pakkohoitoon joten pakko syödä jotain ettei siirretä toiselle osastolle. Joten esitin että söin mutta todellisuus oli se että jokaikisen ruuan jälkeen menin vessaan ja tyhjensin kaikki mitä ulos sain. Sit kerroin hoitajalle että otan lisärin vaan siks että se on helpompaa oksentaa. Sit otettii vähä järeemmät keinot käyttöön koska paino tippu vaan.. Joten tällä hetkellä mulla on tehostettu valvonta eli en saa mennä lenkille ilman hoitajaa, ruuat laitetaan valmiiksi, ja pitää syödä hoitajan kanssa, tunti ruokailujen jälkeen yleisissä tiloissa, jos haluaa tupakille niin sinnekki pääsen vaan hoitajan seurassa. Mulla on myös nostettu lääkitystä ja otettu opamoxit käyttöön helpottamaan ahdistusta ruokailuihin liittyen.
Tää päivä on menny tosi paskasti. Ruokailut ei oo sujunu, ainoot ruuat mitkä on noin jotenki menny alas on aamupala ja lounas. Päivällä lähettiin käymään osaston autolla reissussa. Nuo muut oli sit päättäny että samalla käydään syömässä Kotipizzassa. En ollut kuullu niiden suunnitelmista mitään joten en siis tienny kokoasiasta. Ku muut meni sisälle nii lähin pois toiseen suuntaan kävelemään. Mulla tuli joku ahistuskohtaus, päivä ei ollu muutenkaa ihan helpoimmasta päästä. Yritin rauhottua ja kaks hoitajaa tuli siinä ja yritti houkutella mua mutta aloin vaan itkemään. Lähin kävelemään ja karkasin siitä tilanteesta. En ois vaan mitenkää pystyny syömään mitään pitsaa. Lähin kotiin päivälomalle jonka olin sopinu aiemmim. Ehtona oli vaan se et söisin ennen lähtöä. En syöny, mutta häivyin silti. Kotona en saanu mitään alas ja mulla oli jotenki tosi paska olo kokoajan.
Tulin takas osastolle kasin maissa. Pyysin iltalääkkeet samantien ja otin myös tarvittavan, koska kaikki meinas kaatua päälle. Sain osan iltapalasta syötyä. Kaikki ajatukset vaan kiertää kehää ja mietin ja mietim asioita taukoamatta. Ketipinorit yrittää saada mutta nukkumaan mut mieli taistelee vastaan. Mulla on ihan sietämätön olo. Sen liikuntakiellon takia tuntuu että paisun ku joku pullataikina. Ahistaa. Oon paska, en pysty parantumaan. Haluan vieläki laihtua. En mä pysty tähän en mä pysty mihinkään. I am looser. Such a fucking looser who can not even recover or do anything.
