Mä vaan tahtoisin nukahtaa ikuiseen uneen. Tahtoisin hukuttaa murheet jäiseen veteen, tahtoisin heittää huolet olan yli mustaan ojaan. Tahtoisin elää, tahtoisin olla tässä ilman pahoja ajatuksia. Tahtoisin pois maailman pahuuden, tahtoisin vaan sut mun vierelleni. Sä halaisit mua ja kertoisit että kaikki menee hyvin, kaikella on onnellinen loppu.
Mä tahtoisin halata sitä onnetonta tyttöä, ja kertoa että ottaisin sen pahan olon kannettavaksi itselleni koska vain. Kertoisin ettei tarvi olla vahva. Tästä kaikesta on tie pois. Vai onko? Ne sanoo niin. Ne sanoo että huominen on parempi. Ne sanoo että tää helpottaa. Ne sanoo ettei mikään oo ikuista.
Entä jos huominen ei oo parempi? Entä jos tää on ikuista? Entä jos tää ei helpota koskaan? Mistä ne tietää sen?
Mä tahtoisin istua sun kanssa laiturilla, katsella veden liikettä ja kuunnella luonnon ääniä. Sä ottaisit mut syliin ja katsoisit, kun poltan tupakan toisensa jälkeen. Saastutan mun keuhkojani tervalla. Sä sanoisit mulle, että rakastat mua.
Mutta sua ei ole. Mua ei lämmitä kukaan. Ne sanoo että ne välittää mutta niitä ei kiinnosta. Mä istun yksin pimeässä ja mun seurana istuu paha olo. Se on kasvanut muhun kiinni. Sekään ei välitä. Mun olo on niin tyhjä ja kylmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti