Eli siis. Olin lomalla osastolta keskiviikosta maanantai-aamuun. Kotona oli välillä tosi vaikeeta, mikä oli ihan odotettavissakin. En tehny mitään ihmeellistä mutta näin mun sulosta kummityttöä. Vauvaterapiaa. Syömisten suhteen meni kaikin puolin ihan ok vaikka välillä tuliki oksennettua. Suurin osa ruuista kuitenki pysy sisällä. Söin jopa vappumunkkia ja simaakin maistoin! Tänään oli aamusta jostain syystä tosi paska fiilis ja kaikki masensi. Aamupala oli ihan superhypervaikee syödä. Tässä päivän mittaan oon kuitenkin piristyny.
Mulla oli aamupäivällä perhepalaveri. Se meni hyvin, en edes itkeny. Puhuttiin vähän jatkosta ja tästä nykyhetkestä, mitä hoitoon sisältyy ja muuta sellasta. Tän viikonlopun oon osastolla vaikka sunnuntaina onki äitienpäivä. Synttärit lähestyy hurjaa vauhtia. Tänään tasan viikko täysikäsyyteen. Hui. Tosin ei se paljoa muuta tän hetkistä tilannetta, paitsi pitää alkaa maksamaan sairaalamaksuja. Synttäriviikon sunnuntaina lähen siskon kanssa reissuun jos kaikki menee hyvin. Se johtuu musta itsestä suurimmilta osin joten yritän tsempata ettei sinne lähtö peruunnu. Se ois aika iso pettymys. Mutta yritän selvitä päivä kerrallaan sen kummemmin tulevaisuutta murehtimatta.
Tuntuu että aika menee oikeesti niin nopeesti. Ihan vasta `vietin` vuoden vaihtumista osastolla ja nyt eletään jo toukokuuta. Tasan vuosi sitten taaksepäin olin aikalaillla samassa tilanteessa kun nytkin lukuunottamatta sitä että nyt oon osastolla ja saan oikeesti apua. Pienin askelin edetään ja tietenki tää on vähän tällasta vuoristorataa. Mutta syksystä oon edennyt sen verran että jopa minäkin huomaan sen. Vaikka toisinaan tuntuu siltä että ei tästä suosta ikinä nousta, niin silti jaksan uskoa että mullakin on elämä vielä edessä.
Loppuun vielä kuva viikonlopulta. Hyvää toukokuuta kaikille!
