maanantai 16. joulukuuta 2013

sorry for that

Mä en ihan oikeesti jaksa. Nyt on viiminen viikko koulua, ja mä lintsaan heti maanantaina. En pääse ylös sängystä. En mä huvikseen jää kotiin. Mä en vaan jaksa. Mieliala on niin maassa kun voi olla, se ei nouse mihinkään sieltä.

Viikon päästä on joulu. Ei mulla oo joulufiilis. Tällähetkellä voisin toivottaa jonnekkin kauas kaikki jouluhössötykset, jouluherkut, ja kaiken muun. Mua ihan oikeesti pelottaa. Miten mä selviän joulusta? Mä en saa syödä samallain ku viimevuonna. Mä muistan sen olon. Mä itkin ahdistusta jouluna monena päivänä, koska en sitten osannut lopettaa syömistä ajoissa.

Tänään aamulla oli psykologi. Pitkästä aikaa. Olikohan siitä edellisestä kerrasta jo ainakin yks ja puol kuukautta. Mä silti menin sinne, vaikka en aikonut. Olihan mun pakko mennä kun äiti mut sinne vei, en mä enää päässyt livistämään.. Mä en kuitenkaan oikeen osannu sit sanoo mun olosta mitään. En mä osannut sanoo, että en jaksa enää elää. En mä osannut sanoa, että toivon ettei seuraavaa kertaa ikinä tule, toivon, että mä olen kuollut kun seuraava kerta koittaa.

Mä eilen juttelin mun siskojen kanssa. Mä kysyin niiltä, että mitä jos mä kuolisin. Mä kysyin mun isosiskolta, että mitä se tekis jos mä kuolisin. Se sano, että se kuolis perässä.

Mua pelottaa elää. Mua pelottaa olla yksin omassa huoneessa mun ajatusten kanssa. Mua pelottaa mennä kouluun, mua pelottaa olla ihmisten ilmoilla. Mua pelottaa että mä vaan romahdan.

Mulla ois paljon muutakin kerrottavaa, mut tuntuu ihan epäolennaisilta asioilta. Mä taas itken samalla kirjottaessani tähän. Mä oon ihan oikeesti ihan hirveeeeen väsynyt.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Ahdistaaaaa

Joku ahdistuskohtaus päällä taas. Pakko tulla purkamaan tätä oloa jonnekin. Mä en voi olla, en voi hengittää, en voi tehdä mitään. Musta tuntuu että räjähdän ihan just näihin paineisiin, stressiin, pahaan oloon. En osaa tehä muuta ku itkee, mun olo on niin sietämätön. Mä haluaisin puhua jollekin että olo helpottais, mutta en kehtaa vaivata ketään ystävää. iaghorhdgzöidrhgzidrhgzöoidrg. Halan kuolla pois, oikeesti musta tuntuu, että teen itelle ihan just jotain. Mä en selviä tästä. Mä vaan tärisen ja sydän hakkaa ja henkeä ahdistaa, ja ahdistaa ahdistaa ja ahdistaa.
Anteeksi sekava teksti. Mä oon sellasessa mielentilassa, että voisin vaikka kävellen lähteä junaradalle päin, ja päättää päivät. 


sunnuntai 8. joulukuuta 2013

sika

Mun on pitäny monena päivänä kirjottaa, tai oikeestaan julkasta teksti, mut aina se on jääny luonnoksiin.Viime aikoina jaksaminen ei oo ollu huipussaan, päinvastoin. Koulu on niin rankkaa. Uniongelmia, univelkaa ja väsymystä, lintsausta ja kaikkea muuta. Syömättömyyttä. Ja itkua ja ahdistusta.
Ei siis mitään uutta.

Psykologista nyt taukoa melkein kaks kuukautta. En oikeen oo puhunu mun asioista kellekkään, jotain tietenkin muutamalle ystävälle. Mut paha olo on vaan kasvanu. Oon jättäny kaiken mun sisään, ja kaikki paha olo on siellä. Mä en halua mennä enää sille psykologille. Se ei voi auttaa mua, mun on ihan turha mennä sinne. Ei mulla ole sille mitään asiaa.

Tänään oon syönyt aivan liikaa. Musta tuntuu, että mun reidet on paksuuntunu monta senttiä. Kuvottaa, ahdistaa oksettaa. En tajua miks mä oon syömässä. Mä en saaa. EN SAA SYÖDÄ. Läski sika.
Huomenna paastoa taas koko päivä. Mun vaan täytyy. Nyt pitää jumpata. Tekis mieli leikata kaikki läskit isolla sahalla irti. Mä oon pelkkää ihraa. 

Ahdistus ei tunnu lähtevän minnekkään. Mä en jaksa elää tätä elämää. Itsetuhoisia ajatuksia on ollut viimeaikoina paljon. paljon paljon ja paljon. En jaksa esittää mitään enää. 

Mulla on ihania ystäviä, joista oon kiitollinen. Myös teidän tuesta oon todella kiitollinen. Mä oon viime aikoina yrittänyt tehdä asioita, jotta paha olo työntyisi jonnekkin kauas. Kyllä se välillä helpottaa, mutta yleensäottaen en voi kovin hyvin. Tuleva joulu ahdistaa niin paljon. Mä en tiedä mitä tehdä. Kuolenko ennen sitä? En jaksa ajatella niiin pitkälle, vaikka totuus on se, että joulu kolkuttelee oven takana. Syömäjuhlat. Ruokaa, ruokaa ruokaa ja ruokaa. Ja tuplasti enemmän ahdistusta. Mä en tiedä miten mä selviän tästä.

Mä haluaisin kuulla myös teistä. Mitä teille kuuluu ?