sika

Mun on pitäny monena päivänä kirjottaa, tai oikeestaan julkasta teksti, mut aina se on jääny luonnoksiin.Viime aikoina jaksaminen ei oo ollu huipussaan, päinvastoin. Koulu on niin rankkaa. Uniongelmia, univelkaa ja väsymystä, lintsausta ja kaikkea muuta. Syömättömyyttä. Ja itkua ja ahdistusta.

Ei siis mitään uutta.

Psykologista nyt taukoa melkein kaks kuukautta. En oikeen oo puhunu mun asioista kellekkään, jotain tietenkin muutamalle ystävälle. Mut paha olo on vaan kasvanu. Oon jättäny kaiken mun sisään, ja kaikki paha olo on siellä. Mä en halua mennä enää sille psykologille. Se ei voi auttaa mua, mun on ihan turha mennä sinne. Ei mulla ole sille mitään asiaa.

Tänään oon syönyt aivan liikaa. Musta tuntuu, että mun reidet on paksuuntunu monta senttiä. Kuvottaa, ahdistaa oksettaa. En tajua miks mä oon syömässä. Mä en saaa. EN SAA SYÖDÄ. Läski sika.

Huomenna paastoa taas koko päivä. Mun vaan täytyy. Nyt pitää jumpata. Tekis mieli leikata kaikki läskit isolla sahalla irti. Mä oon pelkkää ihraa. 

Ahdistus ei tunnu lähtevän minnekkään. Mä en jaksa elää tätä elämää. Itsetuhoisia ajatuksia on ollut viimeaikoina paljon. paljon paljon ja paljon. En jaksa esittää mitään enää. 

Mulla on ihania ystäviä, joista oon kiitollinen. Myös teidän tuesta oon todella kiitollinen. Mä oon viime aikoina yrittänyt tehdä asioita, jotta paha olo työntyisi jonnekkin kauas. Kyllä se välillä helpottaa, mutta yleensäottaen en voi kovin hyvin. Tuleva joulu ahdistaa niin paljon. Mä en tiedä mitä tehdä. Kuolenko ennen sitä? En jaksa ajatella niiin pitkälle, vaikka totuus on se, että joulu kolkuttelee oven takana. Syömäjuhlat. Ruokaa, ruokaa ruokaa ja ruokaa. Ja tuplasti enemmän ahdistusta. Mä en tiedä miten mä selviän tästä.

Mä haluaisin kuulla myös teistä. Mitä teille kuuluu ?