Mä haluaisin että joku kuuntelisi mua, ymmärtäisi ja kertoisi että tää ei oo pysyvää.
Mutta ei mulla oo ketään joka tekisi niin. Mä oon niin yksin että itkettää.
Mä en tunne enää mitään. Mun mieli on tyhjä ja turta.
Haluan kuihtua ja kadota ja hävitä.
Mä nukun miten sattuu, mä syön miten sattuu, mä otan lääkkeitä miten sattuu, mä en osaa elää.
Mä haluan tän ahdistuksen pois, se vie mun voimat salakavalasti ja tappaa mut hitaasti mutta varmasti. Mä haluan tän äänen kuiskimasta mun korvasta. Mä haluan elämän. Mutta oon ihmisraunio, musta ei saa enää kokonaista. Mä oon rikkinäinen. Musta ei tuu enää mitään. Mä en ole mitään. Oon vaan tyhjä kuori.
Kaikki on vaan väliaikaista. Myös sun ahdistus ja paha olo.
VastaaPoistaNiin.. Välillä tuntuu et tää ei vaan koskaan lopu
Poista