During the week

Viikon kuluessa olen 
..itkenyt pahaa oloa ja ahdistusta
..käynyt psykologilla
..ollut todella järkyttynyt ja peloissaan yhden tapahtuman takia
..saanut kolme uutta aikaa psykologille
..suunnitellut syyslomalle tekemistä
..tehnyt tentin josta sain kolmosen
..itkenyt läskejäni
..syönyt
..Ja  yrittänyt olla syömättä
..Halunnut kuolla
..Valvonut pitkälle yöhön monena yönä
..Saanut wilmaan lisää luvattomia poissaoloja
..Vihannut koulua enemmän kuin mitään muuta
..Ollut hyvin väsynyt
..Ollut poissa  koulusta
..Potenut vaatekriisiä
..Toivonut ettei talvi tule koskaan
..Shoppaillut netissä
..Vihannut itseäni niin paljon
..Tapellut pikkusiskoni kanssa..Väitellyt äidin kanssa
..Miettinyt asioita hyvin paljon

..Ja paljon muuta.

Siinä vähän mun kuulumisia. Tosiaan kävin yhtenä päivänä siellä psykologilla, ja sain kerrottua niistä itsetuhoisista ajatuksista. Se oli aika huolissaan, ja mun piti luvata, etten tee itselleni mitään. Ja  että ilmestyn seuraavalla kerralla varmasti paikalle. Viime käynnillä me kirjotettiin paperille, että mitä hyviä- ja huonoja puolia on siinä, että mä muuttaisin mun syömistä normaaliksi, ja mitä hyviä ja huonoja puolia on taas siinä, että mä jatkaisin mun huonoa syömistä. Se sai mut vähän ajattelemaan, mutta ei mulla silti ole mitään motivaatiota muuttaa syömistäni. Kuka haluaisi muuttaa syömistään, jos näkee peilistä joka päivä suuremman ilmestyksen. Mun halu laihduttaa on tällähetkellä tosi suuri. Mä en aio jäädä tällaiseksi läskikasaksi. En halua olla se paska luuseri, joka ei koskaan saavuttanut tavotteitaan. Mä haluan ihan oikeasti näyttää että musta  on siihen!

Mä en jaksaisi puhua sille psykologille totta. Enkä edes haluaisi. En oikeasti ole puhunut 100% totuudenmukaisesti sille, mutta ei se haittaa. Mä oikeasti voisin lopettaa ne käynnit. Sinne meno ahdistaa mua, eikä siitä kuitenkaan ole apua. Mä haluan laihduttaa. Mutta samalla haluaisin olla ehkä tavallinen kuin muutkin. Äh, miksi en vaan voisi valita laihuutta ja normaalia elämää? miten vaikeeta tää on.

Mä vihaan tätä vuodenaikaa. Oikeasti mä rakastan syksyä, mutta mua ahdistaa syksy, koska tiedän talven olevan kokoajan lähempänä. Mä niin haluaisin nauttia siitä, kun lehdet putoaa, ja kaikkialla on värikästä. Ainakin vähän aikaa. Haluaisin nauttia pimenevistä illoista ja villasukista. Mutta en mä voi. Mulla on kokoajan ahdistavampi tunne, mitä lähemmäs talvea tullaan. Oikeasti talvellakin on kaunista. Ainakin alussa, kun on vähän lunta, ja pienesti pakkasta. Mutta mä vihaan sitä pimeyttä. Mä en jaksa mitään. Mulla on niin huonoja muistoja edellisistä talvista, että en vaan yksinkertaisesti voi odottaa talvea. Kunpa voisinkin nukahtaa talviuneen. Tai vaipua johonkin horrokseen, siihen saakka kunnes kevät tulee. Ja on taas valoisaa.