teardrop

Huomenna pääsykokeet.
Mua pelottaa, että mokaan kaiken. Tai, no ehkä ois ihan hyvä vaan että mä mokaisin.
Koska mua ei nyt just kiinnosta mennä mihinkään kouluun.
Mä haluan jäädä vaan sängyn pohjalle makaamaan.
Eikä mua edes oikeastaan kiinnosta mikään.
Miks mä oikeesti oon menossa sille alalle?
Eihän  mua kiinnosta se yhtään.
Ihan vasta mä olin melkeen sataprosenttisen varma siitä, että mitä mä tuun tekemään isona.
Mutta nyt. Mä en tiedä, mikä mulle on tullut. Mä oon alkanu aatteleen, että ehkä en sittenkään halua sinne.
Ehkä mä en mee mihinkään.

Mua pelottaa tulevaisuus. Mua pelottaa tuleva kesä.
Mä pelkään itseäni.

Eilen illalla yllätykseksi taas ahdisti. NIIN paljon.
Mä oon yrittäny olla viiltelylakossa, mutta ei se onnistu multa.
Mä en ikinä ajattele tarpeeksi pitkälle.
Tätä menoa mulla on kamalat jäljet mun käsissä sit ku meil on päättärit.
No, toisaalta mä en voi sille mitään.
Jos se ahdistus tosiaan käy niin sietämättömäksi, että on pakko ottaa viimeisimmätkin apukeinot käyttöön, oon sillon kyllä aika sekavassa mielentilassa.
Jos mä saan käteeni terän, mun pitää tehdä niitä jälkiä paljon. Mä teen viillon toisensa perään.
Mä en oo koskaan tyytyväinen.

Huomenna on pääsykokeet, jonka jälkeen menen kaupungille.
Oon melkeen koko päivän poissa kotoa.
Hyvä mahdollisuus paastota.

Oon aatellu, että laittaisin EHKÄ itsestäni tänne kuvan.
Jos en itsestäni, niin ainakin mun vartalosta.
Se ehkä motivois mua enemmän.
Saisin jotain raivoa tähän touhuun.
Mitä mieltä te ootte?

Mulla on ihan hirveän yksinäinen olo. Vaikka mun pitäis kaiken järjen mukaan olla iloinen.
Mullahan on ympärilläni tärkeä isosisko, pari hyvää ystävää ja äiti sekä isä. Ja koko muu perhe.
Mutta silti.
Musta tuntuu, että mä oon ihan yksin.
Mun olo ei oo helpottunut mitenkään. Päivä päivältä, viikko viikolta olo vain pahenee.
Haluan kokoajan vain enemmän ja enemmän pois täältä.