i am scared

Huomenna mulla on se psykologi. En aatellu mennä kouluun, käyn vaan pyörähtämässä siellä ja tuun sit kotiin. Mua pelottaa se ihan hirveeeesti. Se on siis se tyyppi, jolle mun pitää tästä eteenpäin puhua.
Turha muiden on kuvitella, että mä alan käydä siellä. En todellakaan.
Koskaan. Ikinä.

Mä tein itselleni uuden laihdutussuunnitelman.
Se menee jotakuinkin näin:

Syön joka päivä korkeintaan kaksisataa kaloria paitsi tietenkin paastopäivinä. Mutta mieluiten allekin kaksisataa. Paastopäiviä tulee olla viikossa vähintään kaks, mutta tottakai niitä enemmänkin voi olla.
En tiedä, kuinka paljon jaksan liikkua noilla kalorimäärillä, mutta jos voimia riittää, niin tottakai mä liikun.
Mun pitää rullaluistella, juosta, hyppiä trampoliinilla. Ihan sama mitä, kunhan kaloreita kuluu.
Mun on ihan pakko tehdä näin. Mun on saatava tuloksia. Mieluiten mahdollisimman nopeasti.

Olen kyllä kesäloman kaksi ensimmäistä viikkoa kesätöissä päiväkodissa. Se saattaa vähän vaikeuttaa mun suunnitelmia. En tiedä yhtään, miten ne ruokailut siellä menee. Mut kyl mä jotain keksin.

En halua että uudet koulukaverini uudessa koulussa muistavat minut sinä pullaposkisena tyttönä, jona tämänhetkiset luokkakaverini todennäköisesti muistavat. Mä teen siihen muutoksen. Mä yritän laihduttaa kesällä paljon.


En aseta mitään tiettyä kilomäärää, mikä mun on saavutettava syksyyn mennessä.
Katson nyt, että miten homma lähtee etenemään.
Kuitenkin tähtään siihen lopulliseen tavoitteeseen.
Jota en edes vielä tiedä. Ehkä lopullinen tavoitteeni on se 39kg.

Ehkä mä olen silloin tyytyväinen.

Tämä ei todellakaan tule olemaan helppoa, kyllä mä sen tiedostan. Mutta kaikilla on joskus huonoja päiviä. Se ei tarkoita sitä, että lopettaisin laihdutuksen, Mä aion tehdä tän kunnialla loppuun asti.
Mä vain haluan olla laiha. Ja onnellinen.