En varmasti jaksa lähtee huomennakaa kouluu.. En vaan jaksa nousta sängystä ylös.
Oon läski. Niin läski ämmä, etten jaksa edes lähtä lenkille. En jaksa tehä ihan mitään.
En jaksa ajatella mitään, en jaksa elää.
Mä niin vihaan itseä. Mä vihaan näitä läskejä, vihaan mun ajatuksia, vihaan kaikkea mahdollista.
Mä ihan oikeesti vihaan tätä elämää. En voi enää ajatella mitään muuta kun laihdutusta, kaloreita, kaloreiden kulutusta ja niin edelleen..Kyllähän tää vähän rajottaa mun elämää. Mutta ehkä se on vaan parempi olla näin.
Mä oon vielä niin lihava, etten TODELLAKAAN voi edes ajatella laihdutuksen lopettamista. Mähän oon vasta päässyt vauhtiin. Kyllähän mä tietenkin haluaisin elää ilman näitä kamalia ajatuksia ja ilman tätä ahdistusta, mutta mun pitää ensin laihduttaa. Mun tavotepainoon. Kyllä mä sitten lopetan. Paitsi jos mä en ole vielä tyytyväinen, mä voin laihduttaa vielä.
Kumpa ihmiset tajuais sen. Mä en ole avun tarpeessa. Näin on ihan hyvä. Ei kukaan edes vois auttaa mua. Ei ne ymmärrä. Ei kukaan ymmärrä mua ja mun ajatuksia. Sillon mun on parempi vaan olla hiljaa. Mä oon pikkuhiljaa tottunu tähän, että mun on ihan turha edes yrittää puhua kenellekkään. Ei ne kuitenkaan ymmärtäis mua. Välillä mä en itsekkään oikeen tajua mitä teen, enkä ymmärrä mistä kaikki pahat ajautkset tulee. Miten sillon joku muu vois ymmärtää mua, jos mä en itekkään aina ole ihan perillä mun ajatuksista.
Tänään ois pitäny paastota. Mutta mä en paastonnut. Oon syöny jotain 400 kaloria. Nekin äitin pakottamana. Koska olin kotona, ja sillä sattu olemaan vapaapäivä. Shit. No, luojan kiitos, en sentään oksentanut. Olis kyllä ollu vaan hyväksi mulle. Ahistaa ihan kamalasti, mutta mun pitää muistaa, että en mä kuole tähän. Vois huonomminki olla. Ne kalorit on kuitenki alle viissataa. Mutta silti. Mä oon pettynyt itseeni, koska en paastonnut. Mutta mä lupaan, että huomenna on paastopäivä.
Mä onnistun vielä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti