En oikeesti keksi mitään muuta sanottavaa.
haluan pois täältä. Haluan jonnekki, missä ei voi koskaan tapahtua mitään pahaa. Missä kukaan ei satuta toisia, missä kaikki on hyvin.
Mun maha on järkyttävän kipee. Tänään mä olen syönyt. vaikka mun piti paastota. Miksi mä edes aion paastota, jos mä olen kotona. Ihan turhaa, koska se ei onnistu kuitenkaan. Äiti oikeesti PAKOTTAA mut syömään. ÄÄH, Se heti luulee että oon kuolemansairas jos en yhtenä päivänä syö mitään.
No, kuitenkin. Päivä alko ihan hyvin, mutta sitten joskus puolen päivän aikaan söin sellasen välipalapatukan, jossa oli kaloreita noin 100. Sitten mä menin alakertaan, ja söin kaksi hapankorppua (ilman voita tietenkin), joissa kaloreita yhteensä n. 60.
No, ei se jääny siihe. Joskus iltapäivällä äiti teki ruokaa. Mä en vaan mennyt syömään, koska olin syönyt omasta mielestäni jo ihan liikaa. Sitten äiti kysy multa, että miks mä en oo syöny ruokaa. Vahingossa lipsautin sille, että oon syöny jo ihan liikaa, ja että jos mä söisin ruokaa, niin mun pitäis lähtä lenkille. Äiti heti rupes paasaamaan mulle kaikesta. Se sano mulle, että mä oon sairas, jos mun pitää kuluttaa kaikki mitä syön, vaikka mä muutenkin syön 'liian vähän'. No, sitten mun piti sen nähden syödä yksi lautasellinen keittoa.
Ahdisti ihan järkyttävästi. Mä oikeesti taistelin. Mä en ois halunnut. Mutta mun oli pakko. Tietenkin mun piti oksentaa. Koska ahdistus oli niin järkyttävä.
Sen jälkeen menin keittiöön. Keittiön pöydällä oli suklaata. En ajatellut yhtään, ja pistin yhden palan suklaata suuhun. Se maistui niiin hyvältä. Sitten yhtäkkiä tajusin, mitä mä olin just tehny. Ahdisti taas ihan hirveesti, joten päätin lähteä lenkille. Mä kävin viiden kilometrin lenkillä. Mä en saisi käydä lenkillä, koska oon sairaana, mutta mun yksinkertaisesti oli pakko. En tiedä, paljonko kaloreita kului, mutta kyllä siinä jonkun verran tuli kulutettua.
Silti, mua ahdistaa ihan järkyttävästi, ja mulla on suunnaton itseinho. En varmasti kuluttanut kaikkea. Mä taas epäonnistuin. Mun piti paastota. Mä pystyn kyllä parempaankin. Toivottavasti teillä muilla oli parempi päivä. Mutta huomenna mä onnistun. Jospa mä menen kouluun, siellä kukaan ei vahdi mun syömisiä. Tuun kotiin vasta viiden maissa, joten loppuilta menee helposti ilman ruokaa. Taistelen laihuuden eteen. Taistelen kaikkia ajatuksia vastaan. Mä unohdan nälän. Mä kulutan kaikki kalorit. Mä pystyn tähän. Mä tuun vielä onnistumaan!
Anteeksi tää blogin ulkoasu. Tää on jääny vähän kesken, mutta en oo vaan jaksanu tehä asialle mitään. Mä muutan tätä ulkoasua sitten ku mulla on vähän enemmän aikaa :d
Nyt on vissiin joku epäonnistumis viikko ollu.. Kaikilla menee huonosti.. Tsemppiä! )
VastaaPoistaKiva kuulla, etten oo ainut..
PoistaKiitos paljon, tsempit sullekkin!