ahdistuksen riepotellessa

Yääh. Paino oli noussut viikonlopun mässäilyjen takia. Mun tekis mieli huutaa ja itkeä ja viiltää auki joka paikka.....Mä ihan oikeesti lopetan syömisen kokonaan. Ei , mä en kestä tätä. Mulla on niin huono itsekuri, ja kun oon nyt sairaslomalla niin ei oo edes sitä kontrollia mikä on kun koulua käyn. En koskaan syö mitään koulupäivän aikana, mutta nyt ruokaa on entistä vaikeampaa vastustaa, kun ei oo mitään muuta tekemistä kun maata vaan sängyssä. Mä en jaksa enää tätä.

Huomenna kunnon lenkki aamusta heti, ja paastoa koko päivä. Tän päivän saldo on jotain 300, vaikka ois pitäny olla pyöree nolla. Mä kidutan itseni ja tapan. Miksi MIKSI MULLE KÄY NÄIN??

Tähän ahistukseen oikeesti kuoleeeeeeeeeeeee.

Mä en oikeesti halua elää enää. Mutta toisaalta en voi kuollakkaan vielä, koska mun pitää laihtua, että oon edes saavuttanu jotain elämässäni. Mä hajoon ja romahan pieniksi palasiksi, en vaan kestä enkä jaksa enää tätä taistelua näiden syömisten kanssa.

Mä uppoon kokoajan vaan syvemmälle. Mun on PAKKO PAKKO PAKKO PAKKO laihtua. Mä hukun näihin läskeihin, ei, en voi olla.

Mun tekis mieli hirttää itteni tohon kattoon
Tai viiltää ranne tai kurkku auki
Nakata vaaka seinään
Silputa mittanauha palasiksi
Hakata nyrkillä peili murskaksi

Itseviha on niin korkeella nyt että melkeen tappaisin itseni jos voisin.

Se ahistus tunkee ihan joka nurkkaan ja mulla tunkee kyyneleet väkisin silmiiin. Vaikee hengittää ja sydän hakkaa, kädet haluais hakata seinää tai lattiaa tai nakella tavaroita ympäri kämppää. Tai sit viiltää. Viiltää syvälle ja kovaa, että veri valuis kunnolla. Mä oon niin paska, en mä ansaitse elämää.