b r o k e n

Ahdistaa ja inhottaa ja kuvottaa ja masentaa ja pelottaa. Ja mahaan sattuu. Ja kädet tärisee. Ja veri ei kierrä missään. Siinä tän hetken tuntemukset.

Juu, tosiaan aloin käymään kuraattorilla. Menin juttelemaan sille yks päivä ja se pyysi mut käymään. Me sit juteltiin kaikenlaista, ja se oli tosi huolissaan musta. Mä en ite tajua mun tilannetta ollenkaan. Mun mielestä ei oo mitään hätää.. Se varas mulle opiskelijaterveydenhuollosta lääkäriajan, ja sano mulle, että jos verikokeelt on huonosti niin voin joutua osastolle. En mä halua. Ikinä. Se pelotteli mua kauheena, että miten voi käydä jos on syömättä ja juomatta pitkään. Mut en mä jaksa kuunnella. Mulle on vaan hyväksi syömättömyys.

Tänään kalorit on suunnilleen 200-300 pintaan. Oksettaa vietävästi. Mun piti olla syömättä mut en onnistunutkaan. Ahdistaa ihan liikaa. Olin tänäänkin poissa koulusta. Koska oli maha tosi sekaisin, varmaan siks, koska söin ihan vähän enemmän mitä normaalisti. Tai en tiedä. Tälläviikolla ajattelin olla tiistain ja keskiviikon kokonaan syömättä. Mut en mä tiedä vielä keskiviikosta. Tai tiistaistakaan. Mut ainakin mä yritän.

Oikeesti mä en vaan jaksa enempää. Mä oon niin loppu näiden ajatusten kanssa. Mä en jaksa käydä koulua enkä jaksa lähtee täältä kotoo mihinkään. Nyt just mä voisin maata vaikka koko loppuelämän pimeessä huoneessa ja kuolla vaikka nälkään. Ja kuihtua kauas pois.

Viimeviikolla koulussa oli mielenterveyskuntoutusta ja meidän piti tehdä masennustesti. Mä sain pisteitä 47. Vaikean masennuksen yläraja oli 30, jos oikein muistan. Mutta se oli vaan testi. En mä ole niin masentunut. Mun voimat on vaan tilapäisesti lopussa. Tai kyllä mä saatan vähän masentunut olla kun ei kiinnosta yhtään mikään.

Nyt useampana päivänä on ollut todella sietämättömän paha olo, että on tenyt mieli viiltää ja paljon. Toistaiseksi en kuitenkaan oo tehnyt sitä. Koska en todellakaan haluis, että kukaan sais nähdä mun viiltoja.

Tälllähetkellä olo on tosi hutera ja silmissä ylösnousun jälkeen saattaa näkyä mustaa pitkänkin aikaa. Välillä pitää ottaa tukea seinästä, tai sitten menen vain kiltisti makaamaan. Kyllä tää tästä. Paino putoaa ja syömishäiriö hurraa iloisesti. Mut mä olen sisältä ihan kuollut. Valmis oikeeseen kuolemaan.

Mä oon niin sekaisin mun elämän kanssa että en oikeen itsekkään tiedä miten olla.