maanantai 16. joulukuuta 2013

sorry for that

Mä en ihan oikeesti jaksa. Nyt on viiminen viikko koulua, ja mä lintsaan heti maanantaina. En pääse ylös sängystä. En mä huvikseen jää kotiin. Mä en vaan jaksa. Mieliala on niin maassa kun voi olla, se ei nouse mihinkään sieltä.

Viikon päästä on joulu. Ei mulla oo joulufiilis. Tällähetkellä voisin toivottaa jonnekkin kauas kaikki jouluhössötykset, jouluherkut, ja kaiken muun. Mua ihan oikeesti pelottaa. Miten mä selviän joulusta? Mä en saa syödä samallain ku viimevuonna. Mä muistan sen olon. Mä itkin ahdistusta jouluna monena päivänä, koska en sitten osannut lopettaa syömistä ajoissa.

Tänään aamulla oli psykologi. Pitkästä aikaa. Olikohan siitä edellisestä kerrasta jo ainakin yks ja puol kuukautta. Mä silti menin sinne, vaikka en aikonut. Olihan mun pakko mennä kun äiti mut sinne vei, en mä enää päässyt livistämään.. Mä en kuitenkaan oikeen osannu sit sanoo mun olosta mitään. En mä osannut sanoo, että en jaksa enää elää. En mä osannut sanoa, että toivon ettei seuraavaa kertaa ikinä tule, toivon, että mä olen kuollut kun seuraava kerta koittaa.

Mä eilen juttelin mun siskojen kanssa. Mä kysyin niiltä, että mitä jos mä kuolisin. Mä kysyin mun isosiskolta, että mitä se tekis jos mä kuolisin. Se sano, että se kuolis perässä.

Mua pelottaa elää. Mua pelottaa olla yksin omassa huoneessa mun ajatusten kanssa. Mua pelottaa mennä kouluun, mua pelottaa olla ihmisten ilmoilla. Mua pelottaa että mä vaan romahdan.

Mulla ois paljon muutakin kerrottavaa, mut tuntuu ihan epäolennaisilta asioilta. Mä taas itken samalla kirjottaessani tähän. Mä oon ihan oikeesti ihan hirveeeeen väsynyt.

6 kommenttia:

  1. Kotiin on ihan okei jäädä, sä ansaitset levätä kun väsyttää.
    Ei se joulu sinua kaada, eikä mikään muukaan, sä olet tosi vahva.
    Sä puhuit sun siskojen kanssa tosi paljon rohkeutta vaativista asioista ja huomaa, että ne kyllä rakastaa sua ja haluaa olla sun tukena. Tule pois huoneestasi ja halaa jotakin, sä selviät kyllä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mutta entä silloin, jos lyhyen ajan sisällä poissaoloja on tullut lähemmäs kuusikymmentä ja niitä tulee vielä lisää, mä tiiän jo nyt.. kotkinjääminen tuntuu joka päivä vain paremmalta ajatukselta. Kiitos ihana♥

      Poista
    2. Tärkeintä on sun vointis eikä koulu. Koita saaha muuta mietittävää kuin siitä aiheutuva stressi ja kuolema : ). Komppaan purppuraa täysin .

      Poista
  2. muista ettei koulu oo oikeesti tärkeintä. mäkin luulin niin joskus, mutta nyt tiiän ettei se oo niin. mun piti jatkaa koulua 2 vuoden tauon jälkeen tammikuussa mut lääkäri laitto sairaslomalle niin pitkäks aikaa että koulu jatkuukin vasta elokuussa. harmittaa mutta koulu ei oo tärkeintä, vaan oma vointi ja jaksaminen.

    voimia ♥

    VastaaPoista