lauantai 16. marraskuuta 2013

we are already gone

Paino oli pudonnut, hymyilin sen hetken mutta en enää.
Harmaata, pimeetä ja mustaa, en näe valoa missään. 
Tästä on tullut helppoa. Syömättömyys ja juomattomuus on helppoa.
Mutta elämä on vaikeaa. Lintsasin psykologilta, koska ahdisti liikaa. Seuraava aika on vasta ensiviikon maanantaina, mutta en mene. 

Mä haluan- , ja mun täytyy laihtua. Mun on pakko laihtua. Pakko. Pakko. Vielä lisää. Ei tämä riitä mihinkään. Muutkin pystyy siihen, niin kyllä mäkin pystyn.

Mä itken. Kyyneleet putoilevat poskilleni tasaisena nauhana.
Mä en oikeasti osaa kuvailla sanoin miltä musta tuntuu.
Mä en koskaan pääse tästä olosta pois.

En tiedä oonko valveilla vai unessa. Vai valveunessa.


Teitä lukijoita on jo niin paljon. 70. En ikinä olis uskonu saavani tälle blogille näin paljoa lukijoita. Ootte ollu ihania, ja oon niin kiitollinen kaikista tsemppaavista kommenteista. En voi kiittää teitä tarpeeksi. <3

10 kommenttia:

  1. Mikä sinua muka pakottaa laihtumaan? Ei sinun ole mikään pakko.. olet hyvä ja arvokas juuri noin :)
    Paljon voimahaleja, mitä nyt ikinä päätätkään tehdä ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä näytän niin isolta, ettei kukaan ällötä katsoa mua tän näkösenä. Siks on pakko, koska haluan näyttää hyvältä, ja tällä hetkellä olen sotanorsun näköinen. Kiitos paljon, voimia sullekin <3

      Poista
    2. Olen aivan varma ettei kukaan oikeasti ajattele sun näyttävän yhtään isolta... :<

      Poista
    3. Mä taas olen varma että jokainen ajattelee musta niin..

      Poista
  2. namimami blogi mun kaveri laihdutti todella paljon, syömällä terveelliswsti ja säännöllisesti, kyllä sinäkin pystyt, kysy neuvoa mun kaverilta.

    VastaaPoista
  3. Voi pieni <3 Ei ole sanoja nyt, voimia rakas <3

    VastaaPoista