Koulussa taas, ruokatunnilla kirjottelen.
Ahistanu koko päivän, aamusta asti, jotenki kaikki asiat menee tänään päin jotain.
Aamulla ensimmäiseksi katoin peilistä, ja totesin että tänään on paastopäivä. Mä en kohta edes mahdu katsomaan itseäni pelistä.
Koulussa kun kävelen, nään vaan jokapuolella peilejä ja vielä lisää peilejä, eikä ahdistus vähene minnekään.
Asiaa helpottaa varmasti se, että kaikki muut näyttää niin hyvännäköisiltä, laihoilta ja täydellisiltä.
Mulla on viimeaikoina erityisesti pyörinyt mielen päällä ahdistuksen purkaminen viiltämällä. Jos mikään muu ei auta, niin mitä muutakaan mä voin tehdä? Tekisi mieli vetää syviä, syviä viiltoja, koska oon niin paska epäonnistuja.
En kestä, en kestä tätä pahaa oloa. En ees tiedä, millon pääsen puhumaan jollekkin seuraavan kerran. En varmaan pitkään aikaan, sillä sanoin, ettei sillä ajalla oo kiirettä.
No, ei sillä oo väliä. Mä taidan päättää mun elämän kokonaan, olispa niilläkin taas yksi asiakas vähemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti