Saan ihan kummallisia kohtauksia. Tuntuu, että kuolen siihen paikkaan, ku ahistus on niin kova. Itken ja tärisen sen tunnin tai pari, ja sen jälkeen olo vähän helpottaa..
Eilen koulussa ja kotimatkalla toli tosi heikko olo, mut jotenki mä sit sain aina koottua itseni, ja taas maailma näytti hetken selvemmältä.
Äiti on selvästi huolissaan musta, kun se kyselee joka päivä multa, että oonko muistanu syödä ja juoda. Mulla on kuulemma aivan liian korkee syke. Musta tuntuu,että yleensä se on liian matala, mut mun syke on kai sit liian korkee.. äitin mukaan mulla on puutostiloja, joka oikeastaan voi pitää paikkansa.
Mut mä en jaksa välittää.
Ei kukaan muukaan kuitenkaan välitä. Ei ketään kiinnosta mun paha olo, eikä kukaan oikeesti tajua, kuinka väsynyt mä oikeasti olen elämään. Mä taidan luovuttaa ihan vapaaehtoisesti.
Välillä musta tuntuu, että mä olen maailman yksinäisin ihminen.
Mulla on ihan oma maailma.
Loppuu sanat kun lukee sun tekstejä.. Älä rääkkää itteäs, sä et ansaitse sitä pieni :(
VastaaPoistaHalusin vaan sanoa että mä välitän susta<3
Sitä mä just ansaitsen..
PoistaMäkin susta<3
En tiedä mitä sanoisin, tää on niin surullista luettavaa. Mutta sen mä haluan sanoa, että mä ainakin välitän susta, eikä mulle oo yhdentekevää miten sulla menee. Mä oon huolissaan susta ja tekisin mitä vaan, jotta sulla menis paremmin. Voimahalit<3
VastaaPoistaKiitos paljon sanoista, sait hymyn mun huulille. Mäkin välitän susta, ja voimahalit takaisin <3
PoistaKoita pärjäillä! <3
VastaaPoistaOis kiva jos laittasit kuvaa ittestäs.. :)
Kiitos<3
PoistaMulla on ollut itsestäni täällä muutama kuva, mut oon sit aina poistanu ne, ku en halua kenenkään tutun löytävän mun blogia..