Täällä mä olen turvassa. Omassa huoneessa, poissa ihmisten katseilta. Mun huone on ainut paikka, missä voin olla täysin oma itseni.
Muualla mä pelkään. Että ihmiset näkee mun läpi, näkee mitä ajattelen.
Ne kyyneleet, jotka putoilevat poskilleni pimeässä huoneessa, ovat tuskan kyyneleitä.
Miten maailmaan voi mahtua näin paljon ahdistusta? Ahdistusta, joka tappaa ihmisiä. Tai tekee niistä ainakin kuolleita. Kuolleita eläviä, joiden elämän liekki on sammunut.
Ahdistus tekee pienistäkin asioista suuria möykkyjä, ylitsepääsemättömän vaikeita asioita.
Mitä sitten enää voi tehdä, kun sisältä tulevaa tuskaa on mahdotonta piilottaa? Milloin tulee se päivä, jolloin romahdan? En jaksa enää koskaan hymyillä. Olen kuollut sisältä, pieninkin kipinä on sammunut.
Vajoan aina vain syvemmälle synkkyyteen. En näe pakoreittiä. En näe missään portaita. Kaikki on viety pois. Mulla ei ole enää muuta, kuin kaipaus paremmasta elämästä, jonka ajatteluun ei riitä edes voimat.
Välillä mietin, että miksi teen tätä itselleni? Miksi mä haluan vapaaehtoisesti pilata itseni omalla pelleilylläni? Mutta siihen ei ole vastausta. Unissa joudun osastoille, jossa mua pakkosyötetään. Ja mä itken enemmän kuin koskaan, sillä pelkään kuollakseni lihomista.
Haluan mieluummin kuolla kuin lihoa.
Toisinaan mä näen unia, missä olen niin lihava, etten voi enää hengittää. Kaikki rasvakudos litistää keuhkot kasaan, eikä henki enää kulje. Herään aina kyyneleet silmissä.
Äiti on huolissaan musta. Se pelkää, että mun sydän pysähtyy. Se pelkää, että mä joudun tällä menolla sairaalaan.
Voi äiti, kunpa tietäisitkin.
Mussa on vielä vararavintoa ja läskiä niin paljon. Ehei. En mä joudu koskaan sairaalaan.
Ainiin. Päivän kalorit n.500.
Oon pettynyt itseeni. Viisisataa kaloria. Se on mulle aivan liikaa.
Sulla on pieni väärinstynyt kehonkuva :( Toivon todellla todella paljon, että sydämesi ei oikeasti pysähtyisi, ja saisit itsesi parantumisen tielle, mutta pelkäämpä, että se sydämenpysäys on todennäköistä, ellei jopa väistämätöntä, jos jatkat samaan malliin :(((((((((((( voimia hirveesti ja kaikkea hyvää <3 voi olla että suurinpiirtein naurat tälle "kaikkea hyvää" masennuksen keskellä, mutta mä todella tarkoitan sitä <3
VastaaPoistaMiksi et voi näyttää miltä susta oikeasti tuntuu? Esittäminen vie varmasti paljon voimia.. ja ei sulta vaaditakaan enempää mihin pystyt.
VastaaPoistaVai että haluat ennemmin kuolla kuin lihoa.. tuossa väitteessä ei oikeastaan ole paljoakaan järkeä. Elämä ja siten myös kuolema ovat suuria asioita.. ei mikään lihominen tms voi mitenkään olla elämää suurempi asia, tai jos mielestäsi on, niin jotakin on pahasti vialla. Yleisesti ottaen kun asia ei ole niin kuin ajattelet, että lihominen tai paino olisivat suurempia asioita kuin elämä. Elämä on suurempi. Tarvitset apua.. ja apua saat varmemmin kun et esitä hyvinvoivaa vaan näytät miltä susta oikeasti tuntuu.