keskiviikko 21. elokuuta 2013

You lost me

Joka ikinen päivä ajattelen samaa asiaa.
Miltä tuntuisi kuolla? Tuntisinko mitään? Entä jos kuolen luonnollisesti, tuntuuko se samalta kuin itse aiheutettu kuolema?
Kaikkihan me kuollaan joskus. Joidenkin päätös on päättää elämä omasta tahdosta.
Tänään, kun istuin bussissa, toivoin, että bussi ajaisi nokkakolarin vastaantulevan rekan kanssa. Sitä edellisenä päivänä mietin, miltä tuntuisi murskatua junan alle. tuhansiksi palasiksi.
Mietin myös hyppäämistä. Kuinka korkealta pitää hypätä, että ihminen kuolee?
Koulussa nukun jokaisella tunnilla, oon äärettömän väsynyt. Vietän ruokatunnit vessassa, se on ainut turvapaikka. Muualla on liian ahdistavaa. Varsinkin ruokatauon aikaan.
Ainut asia, mikä ilahduttaa, on se, että paino on vihdoin pudonnut.
Mutta on tässä myös pieni ristiriita. Mitä pienempää lukua vaaka näyttää, sitä isommalta näytän. Peili ei armahda. Täytyy kai pitää pari paastopäivää viikossa, että paino tippuisi nopeammin ja jotain tulosta näkisi.
Läskiä on jokatapauksessa aivan liikaa.
Oon myös yrittänyt käydä lenkillä, mutta voimat ei oikein riitä. Tunnen itseni laiskaksi mammutiksi, joka koulusta tultuaan kellahtaa sängylle, eikä jaksa liikahtaakkaan koko iltana. Oon niin epäonnistunut paska.
Mua ei tarvita mihinkään tässä maailmassa. Maailma on parempi paikka ilman mua.
Mun voimat on niin lopussa.

6 kommenttia:

  1. Oon nyt vähän sanaton.. mut voin samaistua, samantapasia aikoja ja hetkiä on ollut.. kokemuksesta tiedän, että kyllä se siitä paranee, usko huomiseen. Voimia ja kaikkee hyvää ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppaavasta kommentista, voimia ja kaikkea hyvää myös sulle<3

      Poista
  2. tiedän tunteen.. :/ tsemppiä <3

    http://pretty-skinny-dreams.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. On totta et jokainen kuolee joskus mut sitä ennen on tarkotuksena elää elämä. Ja ihmisen tai elämän arvo ei riipu siitä, onko ihminen jonkin mittapuun mukaan turha vai ei. Eihän vaikka pieni lapsikaan tee yhtään mitään eikä sitä oikeastaan tarvita mihinkään, mutta silti lasta pidetään tosi arvokkaana. Vähän samalla tavalla voi ajatella sinustakin (ja mistä sitä tietää mitä kaikkea saisit elämässäsi aikaan mutta se ei muuta arvoasi yhtään). Olet arvokas omana itsenäsi.. ja ihmiseen ei oikein voi soveltaa hyötyajattelua. Pitkälle vietynä tämä hyötyajatteluhan oli esimerkiksi vaikuttamassa natsismin syntyyn.. Eli kyseessä ei siis ole kovin hyvä ajattelutapa.

    Voimia : ). Olet tärkeä juuri omana itsenäsi : )

    VastaaPoista