Ei, se en ollut oikeasti minä. Se oli ääni pään sisällä.
Säännöt koskee lähinnä ruokaa ja liikkumista.
Pistin tiettyjä ruoka-aineita kokonaan kiellettyjen listalle. Jos satun syömään jotain kiellettyä ruokaa, niin seuraavana päivänä pitää paastota.
Saan syödä päivässä korkeintaan 200-300 kcal. Mä en ansaitse enempää.
Oikeastaan, voisin lopettaa syömisen kokonaan. Asiat ei muuttuis mitenkään.
En tajua, mitä mä olen ajatellut, kun kirjoitin hakevani apua.
Mihin mä tarvisin apua?
Kukaan ei ymmärrä mua, kukaan ei voi auttaa mua.
Kukaan ei ikinä tule ymmärtämään, kuinka paha olo mulla on. Kuinka ahdistunut mä olen. Kuinka elämässä ei ole pientäkään valonsädettä.
Miten joku vois muka auttaa?
Mä en ole viiltänyt kolmeen kuukauteen, olen keksinyt uuden keinon ahdistuksen kontrollointiin.
Syömättömyyden.
Se ei oikeastaan ole mikään uusi keino, mutta se auttaa sietämään sisältä tulevaa tuskaa ja kipua.
Mä kidutan itseni kuoliaaksi.
Kohta mua ei ole täällä enää.
Usein puhutaan, että nuoruus on elämän parhainta aikaa. Mikä missä on vikana?
Elän tällä hetkellä elämäni vaikeinta aikaa. Mietin toistuvasti samoja kysymyksiä.
Jäädä vai lähteä?
Tällä hetkellä tunnen vahvasti, että pian on mun vuoro lähteä.
Hyvin pian.
Siiiiis miks ihmeessä saat syödä korkeintaan vaan 200-300 kcal?? Ei sillä määrällä kukaan voi hyvin.
VastaaPoistaTuokin kuulostaa isolta määrältä. Ei mun tarvikkaan voida hyvin, en ansaitse hyvää oloa.
PoistaEi hyvää oloa tarvitse ansaita.
PoistaNo mä ajattelen niin..
PoistaPaljonko painat?(: Mäkin haluaisin laihtuu hireeeeeeeesti!! Mun paino on 62kg ja oon ite 163 tähtään tohon 55kg aluks mut ihannepaino oisi 47 se olisi täydellistä:DDD
VastaaPoistaPainan aivan liiian paljon, luku on niin hävettävä etten voi sanoo sitä ääneen. Mä oon varmaan 169 pitkä ja ihannepainoo en tiiä. Lähellä neljääkymmentä?
PoistaSä tarviit apuu ihan oikeesti. Tuo ei oo enää normaalii. Sä tiedät sen itekin että tarviit enemmän kaloreita kuin tuon 200-300!
VastaaPoistaOot kaunis ja sulla on koko elämä vielä edessä. Voin kuvitella miten sulla on rankkaa etkä enää jaksas tätä, mut ihan oikeesti mä lupaan että jos meet hakemaan apua nii kaikki muuttuu paremmaks. Sä saat sun elämänilon takasin ja paranet. Ammattilaiset varmasti ymmärtää sua ja ne osaa auttaa.
Mä pyydän, hae apua. Oot liian arvokas vielä lähtemään. En ihan oikeesti kestä jos sä lähet:( Oot tärkee muista se<3
En mä tarvi apua.. on ihmisiä jotka tarvii apua paljon mua enemmän, annan niille muille mahdollisuuden. Mä en tarvi enempää kaloreita, oon niin saastanen läski joka ansaitsis ainoastaan kuoleman. Mä en tiiä, oon menettäny jo toivoni sen suhteen. Aina sanotaan, että asiat muuttuu paremmiksi mut mulla asiat on menny kokoajan huonommaksi. En vaan jaksa enää uskoo parempaan huomiseen. Ei sitä kuitenkaan tule koskaan. Kiitos kuitenkin kommentistasi, säkin oot hyvin tärkeä mulle<3
PoistaSä olet kyllä just sellasessa tilanteessa ku noi ihmiset joitten kerrot tarviivan apua enemmän kuin sinä. Olet korvaamaton, tärkee ja arvokas ihminen ja sun kuuluu saada apua. Apua ei myöskää tosiaankaa tarttee ansaita. Miten esimerkiks joku pieni lapsi ansaitsis apua, kun ei osaa tehdä mitään? Silti lapsia pidetään arvokkaina ja niitä halutaan suojella ja auttaa. Ihan samalla tavalla sinäkin olet arvokas ja sulle kuuluu apu ja kaikki mahollinen hyvä.
VastaaPoistaIhmisarvo ei myöskään ole kiinni siitä paljonko ihminen painaa. Sinä et ole millään muotoa mikään "läski" vaikka niin ite uskotteletkin itelles. Oot hyvä just omana ittenäs.
Ei myöskään pidä paikkaansa etteikö kukaan ymmärtäis sua ja sun oloa. On monia ihmisiä jotka ymmärtää, ja parhaiten tietty ymmärtää ne jotka on käyny samoja asioita ite läpi elämässään. Ite ymmärrän myös sun oloas, sillä olenhan itekin käyny (ja käyn edelleenkin) vaikeita asioita läpi elämässä.
Sä tartteet apua nopeesti. Luuletko et jaksat ite hakea sitä? Nimittäin jos et jaksa niin sulla on paljon ihmisiä jotka hakis apua sun puolesta -ja sulla on paljon ihmisiä jotka tekis käytännössä mitä vaan sun puolesta. Susta välitetään paljon vaikka väitätkin ettei kukaan ymmärrä.
Juuri sinä olet tärkeä. Tolla ajattelumallilla et muut tarttee apua, ei pitkälle pötkitä senkään suhteen ettei sitä vois ottaa yleiseks ohjeeks kaikille, koska sittenhän kukaan ei tartteis apua mikä olisi väitteenä epätosi. Sinä tarvitset apua, eikä asiaa kannata edes tarkastella siitä näkökulmasta, ansaitseeko sitä. Kaukaa haettuna, mutta asiansa ajavana esimerkkinä olkoon vaikka se, jos autokaupassa kysyis että kelluuko auto. Ei sitä edes määritellä koska se ei ole oleellista : ).
Voimia sulle tosi paljon. Olet tärkee ja arvokas, just omana ittenäs : )
En taida ihan kyetä hakemaan apua omin voimin. Kiitos kommentista, ihmeellistä että on olemassa sun kaltaisia ihmisiä. Kirjoitat viisaasti. Kiitos kun jaksat aina kannustaa ja tsempata vaikka en tunnekkaan itseäni tärkeäksi ja arvokkaaksi. nuilla sanoilla on oikeesti merkitystä mulle.
PoistaOkei. Tämä kysymys on blogisi lukijoille: Kuka hommaa fatgirlille apua? Ensiksi täytyy tietenkin jutella hänen kanssaan ja kun tarvittava määrä tietoa on kasassa niin ottaa yhteyttä hänen omaan tai alueensa psykiatriin/lääkäriin/terveyskeskukseen, ei sillä niin väliä, mutta pääasia on että fatgirl saa apua. Minni on ainakin tuolla meidän blogin puolella jotakin puhunut siitä että hän pitää sinusta huolen : )
PoistaJa vielä sulle fatgirl, itse tunnen kyllä olevani aivan normaali nuori jolla on omiakin vaikeuksia, joista onneksi iso osa on jo takana päin : )