Mulla on jotenkin surullinen olo. Ulkonakin on surullisen näköstä. Sataa vettä. Taivaskin itkee. Ihan kuin mä oisin vankilassa. Mut on laitettu kahleisiin, enkä pääse niistä pois. Kahleet painavat paljon, vajoan kokoajan alemmas. Tila ympärilläni vain pienenee, kokoajan on vaikeampaa hengittää.
Yöt menee valvoessa. Pelätessä, tuleeko se ahdistus taas. Se on tullut monena yönä peräkkäin. Ahdistaa niin niin paljon. Ihan kuin joku kuristaisi mua. Mä tärisen ja itken. En voi ajatella mitään selkeästi. Mitään muuta kuin kuolemaa. Silloin kun ahdistus tulee, mä en toivo mitään muuta. Toivon vain, että joku tulisi, ja tappaisi mut.
Oon pysynyt viiltelystä erossa jo kauan. Kohta kaksi kuukautta. Tällä hetkellä tuntu siltä, että en pysty olla siitä enää erossa. Mä en vaan pysty.
Haluan taas tuntea sen kivun. Mä en voi sille mitään. En vaan ansaitse mitään muuta.
Äiti sai tietää. Se sai tietää, etten ollut vastannut psykologin viesteihin enkä puheluihin. Se sanoi, että se on surullinen. " Eihän sua kukaan voi pakottaa. Mutta me ollaan sun vanhempia, me ollaan susta vastuussa. Me vaan aatellaan vaan sun parasta."
Mäkin olen surullinen. Koska en osaa ottaa apua vastaan.
Haluaisin olla iloinen. Ja vapaa. Mutta ehkä musta ei koskaan tule onnellista.
Mikset muka sais ottaa apua vastaan? :'(
VastaaPoistaMutta.. ymmärrän sua. Ymmärrän sun tuskaas.. ja sen et toi sun anoreksia on jo aika sairaalloisen puolella. Itekin tahtosin et voisit olla iloinen, onnellinen ja vapaa, mut et pysty siihen omin voimin vaan tartteet apua.
Sä et kuitenkaan saa tappaa ittees, sen takii kun olet tärkee ja arvokas just sellasena kuin olet vaikket niin ite ajatteliskaan. Monet pitää sua todellakin tärkeenä ja arvokkaana. Yks näistä on esimerkiks purppuraperhonen ja pidän minäkin.
Sanot et kun ahdistus tulee niin toivot vaan kuolemaa. Kuolema ei kuitenkaa ole ratkasu.. ja toivoisin ettet käyttäis sitä sellasena takaporttina tai turva-ajatuksena. Sun pitäis sillon kun ahistaa, ajatella enemminkin sitä et tulet vielä olemaan onnellinen. Sulla on ympärillä ihmisiä jotka rakastaa sua ja joilla on paha olla koska sinulla on paha olla. Susta välitetään eikä välittäminen toivo kuolemaa.
Voimia sulle : )
kiitos kommentistasi. Mä oon oikeestaan niin läski ettei kukaan nää että mulla on syömishäiriö. Niin ja oikeestaan mun ympärillä olevista ihmisistä ainoastaan yks tietää kuinka paha olo mulla on.. muut eivät tiedä mitään, oon sen verran hyvä näyttelemään. Ajattelen vaan, että oon heikko jos otan nyt apua vastaan. Kyllä mä sitten haen apua, jos menee pahemmaksi. Enkä edes ole sairas, mua ei kuitenkaan otettais vakavasti. Toiseksi ,se mt-neuvola on niin ahistava paikka etten voi käydä siellä. Syitä on niin monia.
PoistaEi avun hakeminen ole heikkouden merkki vaan merkki siitä et haluu selvitä. Ja takuulla otettais sut tosissaa ainaki sen perusteel mitä kirjotat tääl blogissa.
PoistaMutta en halua ottaa sitä riskiä.. en kuitenkaa osais puhuu totta. Mä vaan valehtelisin kaiken olevan hyvin. niin mä tein myöskin viimekerralla..
PoistaSano sille henkilölle jolle kertosit et sä et tiiä pystytkö kertomaa ja lupaa vaik joka kerta pistää silmät kii ku et puhu totta ni se tietää mikä ei ole totta. Tai sit näytä sille tää blogi : )
PoistaVaikea norespiten kommentin jälkeen paljoa lisätä. :)
VastaaPoistaTosi hyvä, että sulla on välittävät vanhemmat!
Rakastaa sua tosi paljon selvästi.
Jos sulla on vaikeaa se avun vaastaanotto, niin jos sä menisit sinne psykologille ja kertoisit, että tuntuu vaikealta kertoa. Tai yrität kertoa sun vanhemmille siitä tunteesta?
Toivon sulle kaikkea hyvää, sä kuulostat niin hyvältä tyypiltä, että et sä ansaitse elää niin pienellä ravinnolla jabsurullisten ajatusten kanssa.
Sä ansaitset paljon parempaa ja parempi aika tulee vielä.
Mäkin olen kova valvomaan öisin erityisesti jos joutuu olemaan yksin.
Olis hyvä, että voisit ahdistuessas jutella jollekin jollain tavalla.
Haluisin tutstua suhun, onko sulla mielessä mitään tapaa, miten voitais jutella? Jos tahdot :) virtuaalihali<3
Kiitos paljon taas ihanasta kommentista <3 vaikka sähköpostin kautta?:)
Poista<3 Sopii, tein itelleni uuden sähköpostin jonka voin sanoa ihan näinkin. purppuraperhonen@outlook.com :)
PoistaItketti lukea sun tekstiäs, samastun niin paljon tohon sun tuskaan. Älä epäröi hakea apua, se on oikeasti sun parhaakses, vaikkei se tällä hetkellä tuntuiskaan siltä.
VastaaPoistaOot ihana ihminen ja ansaitset parempaa, kunhan jaksat uskoa että parempi aika koittaa joskus. Itsemurha ei ole ratkaisu, se jättää vaan jälkeensä lisää surua ja tuskaa susta välittäville ihmisille. Voimahali! <3
Muakin itketti sun kommenttia lukiessa. Voimahalit sullekin <3
Poista