Can somebody save me?

24 tunnin paasto takana. Aina kun nousen ylös, silmissä pimenee ja maailma alkaa keikkua mun silmissä. Mua on oksettanu koko päivän.
Mulla on melkoinen voittajafiilis, pystyin vastustamaan ruokaa. Mä kyllä pystyn tähän. Huomenna taas uusi paasto, luulen niin.
Ajattelin ensin lähtee lenkille, mutta totesin, et mun ei kannata, ku on sen verran paska olo.
Koulu alkaa ens viikolla. Mä en vitsi vieköön mene sinne tän näköisenä. Pakko laihtua, ihan pakko..
Miksi mun pitää olla tällainen?
Haluan olla normaali.
Haluaisin elää tavallisesti, ja haluaisin tehdä tavallisia asioita. Mut mä en pysty. Joku estää sen.
Näin viime yönä unta, että jouduin osastolle. Se oli järkyttävä painajainen. Mua pakkosyötettiin, ja mut laitettiin suljetulle. Onneksi niin ei kuitenkaan käy koska oon vielä tosi tosi iso.
Heräsin keskellä yötä siihen, että mun sydän hakkas. Mä tärisin, ja mulla oli kyyneleet silmissä.
Mä totesin, että en halua apua. Haluan vain laihduttaa rauhassa. En halua ketään pilaamaan mun laihdutussuunnitelmia. Musta tulee vihdoin laiha.
Haluan olla se kaikkein pienin.