Tänää kävin terkkarilla jutteleen. juteltii kaikenlaista, ja se vähä kyseli multa siitä viiltelystä.
Se kysy multa, että millanen mieliala mulla on ollu nyt viime viikkoina. Enhän mä tiedä.
Tai kyllä mä oikeastaan tiedän. Mutta en mä nyt sille mene sanomaan, että oonpas tässä suunnitellut
tekeväni itsemurhaa, oon viillelly kolme kertaa viime käynnin jälkeen, oon jo meinannu tappaa itteni
eikä mieliala oo useimpina päivinä ollut sen parempi. Mutta ei. Mä en vaan pysty puhuun ihan kaikesta.En halua paljastaa koko totuutta.
Mulla on siis taas aika jollekkin uudelle psykologille, koska siirryn lasten puolelta aikuisten puolelle. Meen ekal kerralla sinne sen terkan kans. Mä joudun käydä siellä kesällä. Mä en yhtään tiiä, millanen se psykologi on, toivottavasti se olis sellane joka ymmärtää.
Mä en oikeasti tiedä enää mitä mä haluan. Mä en halua mennä mihinkään kouluun syksyllä. Tässä kuussa ois pääsykokeetkin, mutta en mä pääse mihinkään kuitenkaan. Ei se haittaa. Ei kiinnosta.
Ehkä mä en ole enää täällä ensi syksynä.
Ehkä mä tapan itseni.
Terkkari sano mulle, että mun täytyy lopettaa laihdutus. Mä sanoin, etten todellakaan ole lopettamassa.
Miksi mä lopettaisin sen? Mä olen vielä niin iso, että mun kestää laihduttaa vaikka kuinka paljon.
Sitäpaitsi mun tähänastinen laihdutuskaan ei näy missään. Mä oon niin lihava. Se kysyi multa, että millon mä olen tyytyväinen itseeni. En mä tiedä. Ehkä sillon, ku oon tavotepainossa? Sitten se kysyi multa, että olenko mä sitten tyytyväinen, kun makaan teholla letkuruokinnassa.
En mä oikeastaan ihan sitä tarkoittanut. Mä laihdutan niin kauan, että mä olen tyytyväinen. En usko, että mä oon koskaan joutumassa mihinkään sairaalaan. Mulla on vielä niin paljon varaa laihtua, että mä en ole joutumassa mihinkään letkuihin. Koskaan.
Tänään söin. En oo varma kaloreista, luultavasti joku kaksisataa. Tai ehkä vähän enemmän. Mun on pakko lähtee lenkille, tai ainakin jumpata vähän. Ihan pakko. No, huomenna ainakin syömiset saa luvan jäädä vähäisiksi. En oo vielä uskaltanu käydä puntarilla. En halua nähdä sitä lukua. Ahdistaa ajatuskin, mä tiedän että mä olen lihava.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti