Mua pelottaa jo nyt. Ensi viikolla on myös viimeinen tapaaminen terkkarin kans.
Mä en halua elää tätä elämää.
Tää maailma on liian pelottava paikka mulle.
Tän päivän syömiset on menny ihan pilalle. En jaksa kertoa siitä.
Mun on pakko paastota huomenna.
Mä vihaan niin paljon itseäni. Vihaan tätä maailmaa, vihaan kaikkea.
Kun kävelen peilin ohi, mä näen ne.
Mä näen kaiken ylimääräisen.
Mä oon niin iso.
Miksi tää elämä ei voisi mennä niinkuin mä tahdon?
Miksi mä olen tällainen? Miksi mä en ole koskaan tyytyväinen?
Mä en saa koskaan vastausta kysymyksiini.
Välillä mulla on ihan hyviä päiviä.
Mutta jos syömiset menee huonosti, niin mulla on paha olo. Monta päivää.
Välillä niin pienet asiat saa mut iloisesti.
Mutta sitten, joku asia pilaa mun ilon. Ja mä olen surullinen kauan.
Miksi koskaan söisin normaalisti, jos paastoaminen ja muu sellainen saa mut iloiseksi?
Mulla on hyvä olo, jos onnistun.
Kun olen onnistunut syömättömyydessä, tunnen itseni voittajaksi.
Sitten fiilis laskee taas.
Mun on pakko pysäyttää tää. Mun on pakko laihtua.
Mä en voi sietää itseäni hetkeäkään tällaisena.
Mä olen liian iso itselleni, ja kaikille muille..
Mä haluan huutaa, juosta pakoon tätä maailmaa.
Olen väsynyt kaikkeen.
kiitos uusille lukijoille, ootte ihania <3
Tiedän tunteen täysin. Onnistumisesta saa hetkellisen euforisen tunteen. Jotain niin ihanaa <3 Joka tosiaan syömisen jälkeen katoaa ahdistuksen ja lihomisen pelon sekaan. Mäkään en voi ikinä varmaan syödä normaalisti, koska silloinhan mun paino nousis ja tuntisin itseni ihan täyspelleksi. Joten aion paastota paljon mahdollisuuksien mukaan ja yritän nauttia elämästä edes hieman! <3 Tsemppiä laihdutukseen ja hurjasti voimia:) Ihana blogi sulla ja muista, että pilven takaa löytyy aina joskus sateenkaari ! (:
VastaaPoistaKiitos, olipa ihana kommentti, piristit mun päivää! Tsempit sullekin <3
Poista